Lähtö on jo huomenna, ja mä olen saanut vasta aloitettua pakkaamisen.
Oon vähän hukassa pakkaamisen kanssa. En osaa aloittaa, kun ei jaksa miettiä mitä kaikkia vaatteita pitää ottaa mukaan ja mitkä vievät vain tilaa.
Pyrin kuitenkin ottamaan mukaani mahdollisimman vähän tavaraa, jotta saan täydet laukut tavaraa takaisin.
Olen tehnyt myös ratkaisun, että ostan hammasharjat, deodorantit jne vasta Espanjasta, sillä Suomenversiotkin kaipaavat jo päivittämistä.
Toisaalta pääasia on että muistaa rahat, kortin, passin ja lentolipun. Kaiken muun saa ostettua.
Hienoa keliä luvannut tuloviikkoni kunniaksi. +28° ja aurinkoista maistuu mulle paremmin kuin hyvin.
No mutta entäs lähtö ulkomaille ja parisuhde?
Lähtekää kun voitte! Se toinen odottaa teitä kyllä ja jos ei odota, niin parempi varmaan sitten niin.
Meillä tuntui viekas ihmismieli suojelevan itseään ikävän tunteelta. Mitä lähemmäs lähtö tuli, sitä stressaantuneita ja räjähdysherkempiä molemmat olivat.
En osaa asiaa paremmin kuvailla, mutta aivankuin olisimme rakentaneet ympärille tunteilta suojaavan kuoren, joka eilisen ikävä itku konsertin päätteeksi hajosi. Ja hyvä niin.
Olo on paljon vapautuneempi ja ilmassa ei ole koko aikaa räjähdysvaaraa.
Vaikka kuinka on tätä odottanut innoissaan, tulee toista silti ikävä ja miettii, miten sitä tulee pärjäämään kun ei ole ketään vieressä nukkumassa. Mutta siihen tottuu, ja takaisin olen palaamassa jo kahden kuukauden päästä.
Haikealta tuntuu silti, vaikkei aika olekaan pitkä, toisaalta aika voi reissussa mennä todella hitaasti tai todella vauhdilla, mutta sen näkee vasta sitten. Eletään nyt kun kerta voi.
Nyt on palattava pakkaamisen pariin, sillä huomenna illalla lähdemme ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Luultavasti palataan asiaan, kun saan Espanjan päätyyn jonkinlaisen puhelinliittymän, jolla netinkäyttö ei maksa miljoonia.
-Ronja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti