Alkushokki

"Kesäksi Espanjaan? Kuulostaa hirveen hyvälle suunnitelmalle. Odota ja jännitä ja hössötä innoissasi matkaa 2kk.
"Hyvästellessäsi" ihmiset Suomesta ja astuessa lentokoneeseen, olet edelleen innoissasi ja rauhallinen. Asetut Espanjaan, kiertelet paikkoja muutaman tunnin.

Sitten mieleen virtautuu hyökyaallon lailla kasa ajatuksia.

Mitä hittoa mä teen täällä kaksi kuukautta? Ensimmäinen päiväkin tuntuu loputtoman pitkältä, miten jaksan ja kulutan aikaa kaksi kuukautta? Itket ikävää kuin rikkinäinen hana. Kunpa en olisi lähtenyt. Pääsisinpä jo kotiin. Voisinko lähteä seuraavalla lennolla? Minkä takia mä edes tulin tänne?

Tuli myös aika itsekäs olo. Oon vaan "hylännyt" kaikki rakkaat ihmiset, joiden kanssa mun pitäisi viettää aikaa. Mitä jos ne suuttuu? Hylkää? Unohtaa? Katkeroituu?
Mitä jos musta ei ole tähän?

Sanokaa, etten pliis ole ainoa kelle tää on näin vaikeata vaikka olenkin "vaan" kaksi kuukautta? Jos joku voi lähteä tostanoinvaan, kokematta mitään alkushokkia... Miten?!

Toivottavasti tää vaihe menee nopeasti ohi, jotta pääsen nauttimaan Espanjan upeista säistä ja voin lopettaa tämän itkun ja ympyrän pyörimisen.
Toisaalta tämä hyväksyttäköön, sillä oon hirveän perhekeskeinen ja tää on ehdottomasti täysin eriasia kuin viikon lomamatka Turkissa äidin kanssa. Täällä mä oon "yksin", kaukana perheestä.

Hyvät vinkit otetaan ehdottomasti vastaan! "

Näin mä kirjoitin muutama tunti, Espanjaan saapumisen jälkeen. Teksti jäi luonnokseksi puuttuvan netti yhteyden takia.

Mietin myös, josko vain jättäisin tämän luonnokseksi. Vaati nimittäin aikapaljon rohkeutta myöntää, että jopa mua pelottaa joskus.

 Ajattelin kuitenkin julkaista ajatukseni monenmonenmonen valvotun tunnin ja pitkän matkustamisen jälkeen. Josko joku väsyneenä ajattelee samoin ja löytää tämän ja tuntee, ettei ole ainoa.

Joka tapauksessa itkukonserttini päättyi, heti kun sain nukuttua kunnon yöunet, joten älkää aliarvioiko unen tarvetta.
Nyt kaikki on hyvin. 

Toki ikävöin perhettä, mutta tiedän ettei tämä kaksi kuukautta ole niin pitkä aika, ettenkö selviäisi.

Olen jo jonkun verta tutustunut alueeseen ja tällä hetkellä makoilen rannalla! Myöhemmin kun näpyttämis intoa löytyy lisää, niin kerron mitä kaikkea tässä on muutamana päivänä tullut tehtyä!

Palaamisiin
-Ronja