Mä en ole tyhmä

Mun ADHD asia edistyy hyvää vauhtia vihdoinkin.

Eilen tehtiin oppimistestejä, joidenka tulokset eivät kyllä suuresti yllättäneet.

Kielellinen kehitys ok.
Tätä ilmeisesti testailtiin sillain, että neuro sanoi sanan ja mun piti selittää mitä se tarkoittaa. Ja luulisin, että tähän myös liittyi asioiden yhdistäminen toisiinsa.

Työmuisti lyhyt kuin Suomen hyvät säät.
Tätä siis testaillaan kaiketi niillä numerosarjoilla, jotka sitten pitää toistaa.

Lukivaikeus.
Tätä lienet testaillaan sitten ihan lukemalla ja kirjoittamalla.

Avaruudellinen hahmottamis kyky ikätasoa alempana.
Uskoisin että, tää oli sitä kun piirrettiin kuvioita mallista. Tai sitten ei, en osaa varmaksi sanoa.

Matemaattinen oppimiskyky ikätasoa alempana.
Tätä varmastikkin testailtiin niillä matematiikan tehtävillä.

Nyt sitten vain odotan. Odotan, että yhteenveto kolahtaa postiluukusta ja sitä, että psykologi ja lääkäri ottavat yhteyttä.
Lääkityksestä puhuttiin myös, että voisin siitä suuresti hyötyä oikean lääkkeen ja annostuksen löytyessä ja olen samaa mieltä. Muuten mä asun ensivuonna Saturnuksen kuussa.

Myös koulun tukitoimia pitää fixailla, vaikka niitä nyttenkin on jo reilu lista.

Mulle on suuri helpotus saada tietää, että en ole tyhmä vaan mulla on ihan oikeasti vaikeuksia oppimisessa. 

Tää asia muuttaa niin paljon omaa suhtautumista itseeni, kun ei tarvitse miettiä, että miksi mä en opi esim. Matikkaa vaikka sitä on harjoiteltu useita useita vuosia ja miksi mä en vaan ymmärrä mitä mä luen. MÄ EN OLE TYHMÄ, mulla on vaan vaikeus. Nyt mä vihdoin tiedän, miksi mä en vaan voi istua auditoriossa kuuntelemassa opetusta sillain että tajuaisin jotain. 

Kaikille niille ihmisille, jotka on mua sekopääksi sanoneet mun pölötysten ja pomppimisten vuoksi... Mä en oo! Jee

Ja teille kaikille höpönassuille jotka olette samalla asialla: älkää luovuttako! Miksi elää elämäänsä pinnistellen ja ponnistellen ja miettien mikä mussa on vikana kun sä voit saada apua, tukea ja tietoa. Itse meinasin luovuttaa yhdessä vaiheessa, mutta vihdoinkin tässä tilanteessa.

Hyviä unia ♡: Ronjis

Tj 27

Matkaan liittyvät tärkeät asiat on osamoilleen hoidettu.

Matkustusilmoitus tehty, pankkiin ilmoitettu ulkomaan rahaliikenteestä, kämppää siivottu, työsopparit kirjoitettu, lennot hankittu, numeroihin vaihdettu Suomen suuuntanumerot ja tärkeät numerot kirjoitettu lapuille. Myös very important kolmannen vuoden opiskelupaikan hyväksymis lappu on viety ajoissa perille. Hyvä mä. Ensi syksynä siis alkaa päihde- ja mielenterveystyön erikoistumisala ja valinnaisena osaamisala opintona lasten mielenterveystyö.

Pakattavia tavaroitakin jo silmäilty, mutta itse pakkauksen jätän hieman myöhemmälle. Nyt pitäisi enään hoitaa alta pois viimeinen perusopintojen näyttö, jota on jäljellä enään 5päivää. Hitsi että aika on mennyt nopeasti. Myös kaksi matikan kurssia pitäisi hoitaa ja äidinkielen kurssikin on loppusilausta vaille valmis.

Matematiikka on jäänyt roikkumaan, kun ei ole pystynyt istua tentissä useita tunteja laskemassa. Äidinkielessä vain kirjoitelma kaipaa viimeistä silausta. Ai niin ja jonkun kurssin tehtävä nippu odottelee ikkunalaudalla palautusta. Äkkiähän nuo hoitaa, kunhan saa aikaiseksi.

Itseäni ainakin hieman helpottaa, kirjoittaa tehdyt ja tekemättömät asiat ylös, niin pysyy aivot edes jotenkin järjestyksessä.

27yön päästä oon jo Espanjassa. Huhhuh. Asustelen siis itse benalmadenassa ja työpaikkani sijaitsee Los bolichesissa.
Ja ei jännitä, kiitos kysymästä, kun en oikein usko edes todeksi koko asiaa vielä. Täällä Suomessa on ollut niin haipakkaa, ettei ole onneksi kerennyt vielä miettiä minkälaisia haasteita voi Espanjassa olla edessä.

-Ronjis

Laittoman vauhdikasta

Kyllä taas riittää vipinää ja vilskettä.
Ei tosiaan tarvitse miettiä, että mitähän sitä katsoisi telkkarista.

Elämä rullailee sillä vauhdilla, että aamulla työharjoitteluun > sieltä suoraan töihin > sieltä suoraan treeneihin > treeneistä tekemään suorittamattomia opintoja ja näyttösuunnitelmaa.

Niin ja siinä sivussa pitäisi ylläpitää parisuhdetta, kaverisuhteita, hoitaa käytännön asioita liittyen Espanjan reissuun, tyhjentää kämppää ja tehdä sataa miljoonaa muuta asiaa samaan aikaan.

Puhelimessa on hirmuinen "to do" lista, josta aivan takuulla puuttuu puolet.

Lisätressiä tuo treenaaminen 4-7 kertaa viikossa. Harrastan siis kilpacheerleadingiä seuramme aikuisten SM tason joukkueessa. Jonnekka muuten myös karsin hetken mielijohteesta.

Laji on ihan mun oma juttu ja mulla on aina ollut tavoitteita ja unelmia sen suhteen, mutta ei ollut ihan loppuunsuunniteltu tämä asia kuitenkaan. Treeni halli sijaitsee eri paikkakunnalla kuin missä asun ja sinne ajaa lähes tunnin. Mulla siis on todella vaikeuksia, aina välillä kulkea koska linja-auto maksaa 11.80€ ja kotiinpäin tulevalla linja-autolla, olen kotona vasta puolenyön jälkeen joka tarkoittaa sitä että nukkumaam pääsen hyvällä tuurilla yhden aikoihin. No ei siitä sitten muutakun klo 5.50 heräämään aamulla töihin...

Onneksi tähän asti on saatu järjesteltyä kyyti asioita hyvin ja tämäkin helpottaa lokakuussa jos ja kun saan ajokortin. Mutta ainahan se on pieni stressin aihe, millä sitä tänään pääsee kulkemaan vai pääseekö ollenkaan. Ja kyllä mua myös harmittaa aina pyytää vanhempia kuskaamaan, kun kuitenkin asutaan eripaikkakunnilla ja he joutuvat käyttämään tunteja omaa aikaansa siihen, että mä pääsen treeneihin. Mutta kuten jo sanoin, kohta helpottaa.

Oon mä vaan aikamoinen multitaskaaja...

Ps. Espanja tj 35!!

-Ronja

Oravuus elämässä

Monen monta vuotta oon tapellut päästäkseni tutkituttamaan itsestäni ADHDn, koska oon tuntenut että mussa on jotain outoa.

Myös läheiset ihmiset ovat pienestä pitäen huomioinut vilkkauteni ja impulssiivisuuteni. Ala-sateelta asti käynyt psykologeilla jos jonkinmoisten käytöshäiriöiden takia.

Milloin olen menettänyt hermoni ja heitellyt tuoleja, on kyllästyttänyt jonka takia hypännyt koulun ikkunasta ulos ja jos asiat ei mennyt haluamani mukaan, on myös kaverit saaneet tuta välillä jopa nyrkistäni.

Kaikki oli suht hallinnassa ala-asteen ajan, kun olin pienissä kyläkouluissa, joissa luokka koot pysyivät pieninä. Yläasteelle siirtyessä karkasi mopo käsistä, vertauskuvallisesti.

Luokka oli niin iso ja opettajia vain yksi, tälläin ihmisenä jolle pitää selittää ja pilkkoa 1000 kertaa ennenkuin ymmärtää ohjeet, tämä luokkakoko oli aivan aivan liikaa. 

Opettaja ei kerennyt millään istumaan vieressäni joka päivä ja joka tunti selittämässä asioita, joten turhauduin jäädessäni muista jälkeen ja totesin itsekseni "turha täällä on käydä, kun en minä täällä mitään opi." 

Näin ollen valitettavasti lintsasin ahkerasti.

Monien välivaiheiden ja ongelmien jälkeen,( jotka on parempi jättää avaamatta julkisessa blogissa ) asiat rupesivat helpottamaan. Pääsin nipinnapin luokalta läpi, vaihdoin koulua vaajakoskelle joustavan perusopetuksen (jopo) luokalle käymään yläasteen loppuun.

Uudessa luokassa oli vajaa 10 oppilasta, 1 (erityis?)opettaja ja 1 ohjaaja. 

Opiskelu oli enimmäkseen työssäoppimista ja vain vähäinen määrä kirjojen pänttäämistä. Läpäisin yläasteen omastamielestäni hyvin numeroin.

Muutin omilleni ja aloitin lähihoitaja opinnot. Muutamia kursseja suorittamatta, useita eri tukikeinoja käytössä, kun muita saattaa kuulemma häiritä mun pomppiminen ja käsilläseisominen kesken oppitunnin.

Täälläkin sai aikansa tapella, että pääsin neuropsykologisiin testeihin. Mutta kun pääsin, kerkesin 10min istua vastaanotolla ja kuulin lauseen "Ihan selvä ADHD, miksei sua oo aikaisemmin tutkittu?" No niinpä...

Mulla 'oireisto' näkyy mm.

Jatkuvana liikkeenä (pompin, hyörin, pyörin, seisonkäsilläni, naputan)

Aloite kyvyttömyytenä kaikkea muuta paitsi kiinnostavia asioita kohtaan.

Miljoonanan eri asiana jotka olen aloittanut ja jotka ovat tänäkin päivänä kesken.

Asioiden jatkuvana unohteluna. Oman nimensäkin muistaminen on välillä vaikeaa.

Laajoina tunne skaaloina, joissa ei ole sitä neutraalia. Kaikki on siis mahtavaa tai paskaa.

Keskittymisen ja hahmottamis vaikeutena.

Suunnattomana impulssiivisuutena. Millon oon muuttamassa turkkiin, millon italiaan, millon halun fitnessmalliksi, lääkäriksi....

Tähän asti mun impulssiivisuus ideat on ollut suhteellisen turvallisia.

Oon voinut hyvällä omatunnolla sanoa "ei hätää, en mä oikeasti, Anna mun vöyhöttää kuukausi niin tää menee ohi"... noh nyt en voi enään sanoa noin kun on taskussa menolippu espanjaan. Tän impulssiivisuus idean kerkesin toteuttaa vahingossa tässä puuskassani.

Diagnoosia ei ole vielä taskussa, kun tutkitaan vielä oppimisvaikeudet, joten ei pidä vielä liikaa riemastua, mutta tästä se lähtee.

-Ronja

"Lyhyesti ja ytimekkäästi"

Hellurei ja hellät tunteet!

Pari päivää oon pitänyt taukoa kirjoittamisesta, kun oon käynyt ihan hyper kierroksilla viimeaikoina niin tästä ei kyllä olisi tullut yhtään mitään.

Nyt ajattelin vetäistä tämmösen lyhyen ja nopean (ainakin toivottavasti) "esittelyn" niin pääsette hieman kärryille mikä otus täällä kirjoottelloo ja minkä takia.

Bloggauksen aloitin taas, koska uskoisin, että jotakuta saattaaisi ehkä kiinnostaa tämmösen hyperoravan sekunti aikataululla keksityt ideat ja luultavasti joku voi myös tähän samaistua. Niin ja itse etsiskelin blogia jossa joku olisi kertonut asumisesta ja työskentelystä Espanjassa, mutta en löytänyt ihan sitä mitä hain, joten luon sen nyt itse.

Olen siis Ronja, nuori tyttönen keski-Suomesta. Opiskelen lähihoitajaksi toista vuotta ja se on kyllä ihan ehdottomasti mun ala! 

Oon muuttanut yksin omilleni asumaan 15vuotiaana noh koska miksipä ei...
ADHD:ta epäilty enemmän ja vähemmän. Lähinnä enemmän.... tai tosi paljon.

Harrastan kilpacheerleadingiä ja sekin on ihan ehdottomasti mun juttu. Mikään muu harrastus ei enään kelpaa ja tavoitteet on myös kovat.

Nyt kesällä lähden töihin Espanjaan fuengirolaan noh koska miksipä ei ja hupsista stna. Lähden sinne siis yksin reiluksi kahdeksi (2) kuukaudeksi. Koska mä voin.

Tulevaisuudessa tulen siis kirjoittelemaan lähinnä matkastani, matkaani valmistautumisesta, miten siihen olen päätynyt ja lisäksi myös lähihoitaja opiskeluista ja ADHDsta. 

Eli siis luultavasti aivan kaikesta mieleenjuolahtavasta.

Blogini sivustoksi valitsin bloggerin,koska myös aikaisemmat blogini ovat täällä kirjoitettu. Blogger tuntui siis vaihtoehtona tutulta ja turvalliselta. Eipähän tarvitse opetella uutta ja tähän oli tiedettävästi myös mobiilisovellus jolla tulen suurimmaksi osaksi kirjoittelemaan sillä en aijo raahata läppäriä mukanani espanjaan.

Yritin pitää tämän lyhyenä ja ytimekkäänä, että riittää asiaa seuraaviinkin teksteihin. Vaikka harvoin mulla jutut loppuu.

♡: Ronja

Ensimmäinen

Ensimmäinen kirjoitukseni on omaperäisesti ristitty Ensimmäiseksi, kuten myös Antti Tuiskun ensimmäinen albumi nimeltään Ensimmäinen.

Ja jottei sanaa ensimmäinen vaan kulutettaisi puhki, niin mainittakoon, että ensimmäinen kirjoitus on aina vaikein.

Rupesin yleisön pyynnöstä (ja omasta tahdosta) kirjoittamaan blogia mun kummallisista tempauksista, joita ei ehkä tekisi jos osaisi miettiä... muttakun ei osaa ja jaksa ja viitsi ja muista.

Tän koko ideahan lähti täysin siitä, kun n. kuukausi takaperin laitoin äitilleni viestin, että vahingossa hain espanjaan, miamiin ja ties minne töihin. (tästä tarinasta lisää jatkossa)

No niinhän siinä kävi, että ensikuussa mä muutan kesäksi yksin espanjaan. Maahan jossa en oo eläissäni ennen edes käynyt.

Tässä tämmöinen pintaraapaisu johdattelu tulevaisuuteen, toivottavasti kirjoittamastani voi nauttia (tai sille voi edes nauraa) vaikken verbaalisesti enkä äidinkieliopillisesti lahjakas olekkaan.

Tervetuloa mukaan seuraamaan mun hupsista reissua espanjaan!

-Ronja