Pitihän tähän melkein kolmeen kuukauteen yksi lääkärireissu mahduttaa myös!
Torstai aamuna heräsin jo huono vointisena, mutta menin silti töihin.
Noh, töiden jälkeen kävin haukkaamassa tapasta josko helpottaisi, mutta ei. Paleli ja päässä oli järkyttävä toispuoleinen särky. Vetelin jo seuraavaa grammaista parasetamolia ja kävin ostamassa apteekista kuumemittarin, jonka jälkeen lompsottelin kotiin soittelemaan suomalaisille yksityis lääkäreille. Ja kaikki lomilla. Tietty.
Noh, töiden jälkeen kävin haukkaamassa tapasta josko helpottaisi, mutta ei. Paleli ja päässä oli järkyttävä toispuoleinen särky. Vetelin jo seuraavaa grammaista parasetamolia ja kävin ostamassa apteekista kuumemittarin, jonka jälkeen lompsottelin kotiin soittelemaan suomalaisille yksityis lääkäreille. Ja kaikki lomilla. Tietty.
Nukuin kolmen tunnin siestan ja toivoin olon helpottavan sillä. Höpsistätöpsistä, pääkipu oli kahta kauheampi, oksetti ja toinen puoli kasvoista rupesi lörpöttämään, eli saamaan halvaus oireita.
No siitä sitten googlettelemaan missä on lähin terveysasema ja miten koko homma käytännössä toimii... Ja ei muuten selvinnyt juuri mitään. Jopa osoitteen löytäminen oli hyvin haastavaa ja hermot oli ihan riekaileina, sillä siinä pääkivussa, ruudun tuijoittaminen ei ollut lempi touhua.
Onneksi samassa asunnossa asuu fiksuja Espanja konkareita, jotka tiesi asioista huomattavasti enemmän kuin minä, sekä Facebook ryhmästä sai hyviä vinkkejä.
Yö sitten kitkuteltiin säryssä ja aikaisin aamulla heräsin soittamaan töihin, että ei pysty kykene. Heti kahdeksalta soitin tutulle joka tiesi kertoa, miten terveysasema systeemi täällä toimii. Hän onneksi lähti mukaani Espanjan kielentaitoisena.
Mukaan tarvitsi passin ja eu kelakortin. Olo oli sen verta tuskainen että en oikein tiedä mitä tehtiin ja missäkin vaiheessa, mutta juuri kukaan ei puhunut englantia. Jos puhuin, niin vain muutaman sanan.
Menimme siis terveyskeskuksen urgencia "osastolle". Eli ensiapuun (?).
Oli nopein lääkärireissu ikinä. Penkille kerkesi juuri istua, kun lääkäri jo pyysi sisään. Kyseli hyvin tarkasti ja laajasti asioista, lähetti takaisin istumaan ja jo pyllyn penkkiin saatua toinen lääkäri pyysi sisään.
Siellä aikalailla samat kysymykset, sekä joitakin tutkimuksia, joilla pois suljetaan aivoveritulpat jne. Siitä sitten kipupiikki persuuksille ja resepti kourassa kotiin. Jota ei muuten tapahdu Suomessa. Suomessa täytyy olla potenut migreeniä kolme päivää, ennenkuin saat piikin ja tätä ihmeteltiinkin Espanjan päässä.
Siellä aikalailla samat kysymykset, sekä joitakin tutkimuksia, joilla pois suljetaan aivoveritulpat jne. Siitä sitten kipupiikki persuuksille ja resepti kourassa kotiin. Jota ei muuten tapahdu Suomessa. Suomessa täytyy olla potenut migreeniä kolme päivää, ennenkuin saat piikin ja tätä ihmeteltiinkin Espanjan päässä.
Kaikki tapahtui hyvin mallikkaasti ja nopeasti. Asiat otettiin vakavasti ja hoidettiin. Kerettiin jopa astmalääkityksen käytöstä jutella.
Hämmentävää espanjalaisessa terveyskeskuksessa oli se, että vastaanotto huoneeseen poukkoili koko ajan jos jonkinmoista lääkäriä ja hoitajaa, kukin omalla asiallaan ja yhdellä sairaanhoitajalla oli minishortsit, joka oli mielestäni hyvinkin hassua ja sellaista ei suomessa näe. Mutta antaisin arvosanaksi 5/5. Muuta valitettavaa ei ole kuin se, että nimeni vaihtui Juliaksi keskenkaiken, mutta se on pieni murhe se. Tämän ainokaisen terveyskeskus käyntini perusteilla, aivojeni perukoihin jäi hyvin positiivisesti kutkuttava kokemus espanjan terveydenhuollosta.
Ps. Hupsista mulla on jäänyt tänne kirjoituksia luonnokseksi jotka oon luullut julkaisevani... noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Ps. Hupsista mulla on jäänyt tänne kirjoituksia luonnokseksi jotka oon luullut julkaisevani... noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
